Ruotsinkielisten keskuudessa on vallalla käsitys, jonka mukaan yksikielinen koulu on ainoa keino taata se, että ruotsin kirjakielen osaaminen säilyy. Tällöin kaksikielisyys johtaa yksikielisyyteen. Jotta niin ei käy, täytyy ruotsinkielisille olla oma tila, jossa he voivat toimia ilman suomenkielisiä. Kielen oppimista enemmän kyse on identiteetin säilymisestä, siitä, mihin kieliryhmään identifioidutaan. Koulun lisäksi kaverit ja harrastukset vaikuttavat tähän. Identifioituminen kieliryhmään vaikuttaa moniin tulevaisuuden valintoihin, esimerkiksi opiskelupaikan ja puolison valintaan. Kaksikielisessä koulussa ruotsinkielinen identiteetti olisi uhattuna. Suomessa on yli 20 koulukampusta, joissa suomen- ja ruotsinkieliset koulut ovat yhdessä. Niissä tehtyjen tutkimusten mukaan kieliryhmät säilyvät erillisinä, eivätkä oppilaat juuri kommunikoi kielirajojen yli. Yleensä niissä ei ole kieliryhmille yhteistä opetusta, ja osassa välitunnitkin ovat eri aikaan. Edes opettajat eivät välttämättä tapaa yli kielirajojen.
Kysymys on hankala kun kokemuksia maailmalta ei juuri ole kuten Herberts Vasabledetin kirjoituksessa toteaa. Asia ei ole helppo eikä yksiselitteinen. Kielen säilyttämisen ja ylläpidon näkökulmasta katsoen on koulu keskeisessä roolissa kielen ylläpidossa. Onko tutkimustiedon puute ja kokemusten puute peruste olla kokeilematta koulunkäyntiä saman katon alla on oma kysymyksensä mutta ymmärrän huolen mikä asiaan liityy ja ajatuksen riskeistä kielisyyden näkökulmasta. Kielisyys asiassa koulun lisäksi vaikuttaa myös perheen kielistatus; onko perhe yksikielinen vai kaksikielinen. Ongelmallisin tilanne lapsen kannalta on puolikielisyys jolloin perheessä vanhemmat ovat puhuneet sekaisin kahta kieltä.Parhain tulos saavutetaan aidon kaksikielisyyden saavuttamiseksi saadaan kuin vanhemmat johdonmukaisesti ja tinkimättömästi puhuvat omaa äidinkieltään. Tunnen monia perheitä missä näin on tehty ja lapset ovat saattaneet käydä koulun toiseen asteeseen esimerkiksi suomen kielellä mutta korkeakouluopintoihin hakeutuneet opiskelemaan toisella kotimaisella.
Porvoossa Hinthaaran koulukeskuksessa suomen -ja ruotsinkieliset ovat opiskelleet saman katon alla ja samoin myös Sipoon Sakarinmäessä.Kokemuksia siis löytyy ja myös myönteisiä.On tietenkin aina syytä kysyä, onko ratkaisujen pohjalla pedagogiikka vai talous. Mikäli kieliryhmät saman katon alla ovat taloudellisista syistä ainoastaan, ei se lähtökohtana ole hyvä. Olen yli kolmekymmentä vuotta miettinyt miksi monessakaan kaksikielisessä kunnassa ei rohkeasti ja ennakkoluulottamasti tartuta mahdollisuuteen luonnollisilla tavoilla kylvettää lapsia kahteen kieleen, enkä tarkoita tällä koulussa tapahtuvaa kielikylvetystä vaan harrastuksia,kulttuuria ja kaikkea missä vain mielikuvitus on rajana. Pitänee uskaltaa kirjoittaa että joskus se on asenteistakin kiinni molemmissa kieliryhmissä, tyvär.
Artikkelissa Herberts tuo esille sen minkä moni tietääkin.Ruotsin kieli näyttäytyy kuten suomen kielen osaaminen erilaisena pääkaupunkiseudulla ja Pohjanmaalla. Hän viittaa myös Kanadaan ja baskimaakuntaan. Itse olen käynyt baskimaakunnassa kahdesti tutustumassa kouluihin. Kouluissa opetus tapahtuu baskin kielellä. Opettajaystäväni kuitenkin kertoi että toisen asteen jälkeen espanjan kielen taito on niin vahva että moni nuori hakeutuu korkekouluopintoihin maakunnan ulkopuolelle Espanjassa. Hän näki asialle kaksi perustetta ; espanjan opetus koko kouluajan ja ympäristö missä espanja kuuluu ja näkyy arjessakin.
He
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti