1980-luvulla työelämään astuneelle vuosikymmen muistuu mieleen vakaana aikana. Peruskoulu monellakin tapaa oli vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja resurssit olivat hyvät. Ilkeämielisesti voisi sanoa että kun oli rahaa oli myös hallintoa valvomassa rahan käyttöä. Ensimmäisessä työpaikassa tarjoutui mahdollisuus toimia 3-6 luokkien ohjaavana opettajana. Vanhan Vaasan läänin sivistysosasto kutsui vuosittain silloisia koulutoimenjohtajia, sivistysjohtajia ja ohjaavia opettajia seminaariin keskustelemaan ajankohtaisista asioista peruskoulutuksessa . Tapaamiset monellakin tapaa olivat merkittäviä verkostoitumisen ja yhteistyön kannalta. Vuosikymmenen loppupuolella tapaamisissa oli selvästi aistittavissa haaste koulujen kehittämiseen ja profiloitumiseen. Myös läänintaso kuunteli kentältä tulevia syötteitä sisällöksi tapaamisiin koska vaihtoehtopedagogiikan edustajat esim. Montessorikoulusta kävivät esittäytymässä ja esittelemässä toimintaansa. Viestinviejän joskus epäkiitollinenkin tehtävä oli kertoa uusista tuulista ja suuntauksista mutta aika monellakin tapaa elettiin vakiintunutta ja hiljaista aikaa vuosikymmenen loppuun kunnes tuli 90-luku ja moni asia muuttui. Vuosikymmenen alkuun osui taloudellinen taantuma mikä vaikutti moneen asiaan koulussa. Lähtökohtaisesti säästäminen koulutuksessa ja vääristä paikoista on aina huono asia. Uskaltaisin jopa väittää että säästöt olivat sekä kirous että siunaus. Kun 80-luvulla päivitetty opetussuunnitelma oli hyvin perusteellinen niin 90 luvulla päivitetty OPS oli kalpea haamu entisestään. Eräs hallinnossa toiminut ystäväni veisteli että 90 –luvun opetussuunnitelma henki periaatetta rahaa ei ole tehkää mitä pystytte. Ehkä asiassa piili myös pieni totuuden siemen koska rehtorina istuin kyseisen vuosikymmenen alussa tulosjohtamisen kurssilla. Jälkiviisaana voi todeta että kyseinen johtamistapa istui keinotekoisesti ja huonosti kouluun. 90-luku oli myös mahdollisuus, opetushallituksen akvaarioprojekti mahdollisti kokeilut ja kehittämisen uudella tavalla. Muistan kun silloinen esimieheni sanoi että profiloituminen, näkyvyys ulospäin ja opetussuunnitelman lisäksi tavoiteltavien asioiden toteuttaminen mahdollistuu eri tavalla kuin ennen. Niin hyvältä kun edellä mainittu kuulostaakin niin kehittäjän/ kehittäjien kannalta asia ei ollut eikä näyttäytynyt aina niin ruusuisena. Jonkinlainen uusliberalismi sekä vanha koulutuspolitiikka törmäilivät mutta akvaariohanke silloisen kouluni kohdalla antoi sysäyksen koulun kehittämiselle. Pahimman laman väistyttyä opetussuunnitelmassa otettiin taas askelia taaksepäin tiukempaan ohjaukseen ja keskustelu koulujen profiloitumisesta kääntyi koulujen ja peruskoulun tasalaatuisuuteen. Mikä sitten käänsi keskustelun tähän suuntaan onkin mielenkiintoista; oliko kokeilut kuten Akvaario-kokeilu, ” kapea” opetussuunnitelma -94 ja eri tavalla eri kuntia koetellut lama syynä muutokseen vai yksinkertaisesti parempi taloudellinen aika 2000-luvulle siirryttäessä. Monella tapaa näen huolestuttavia merkkejä tässä ajassa ja kuntien kurjimuksessa. On toivottava että kansakunnan muisti olisi riittävän pitkä, edellisen laman leikkaukset maksoivat moninkertaisesti syrjäytymisestä ja muista sosiaalisista syistä johtuvina kustannuksina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti